Oltiin M:n ja isän kanssa menossa Nokkakiveen, olin viime viikosta alkaen ollut siitä aika innoissani, ja aamukahdeksalta heräsin positiivisena uuteen päivään.

  Kas, pihaan saapuessamme huomasimme, ettei huvipuisto ole maanantaisin auki. Koko loppukesä torstaista lähtien on aikaa, jolloin vanhempani ovat töissä, eivätkä siksi voi viedä minua minnekkään aamulla tai keskellä päivää. M on huomisesta torstaihin sukuloimassa ja shoppailemassa Helsingissä. Jee.

  Menimmekin sitten lähellä olevaan pelihalliin, nauroimme M:n kanssa ihan hulluina kun menimme häpeämättä autioon pallomereen kahlaamaan, kokeilimme vanhoja autopelejä ja näimme seksuaalisuusaktiivisuusmittareita. Pelasimme myös hetken pöytäjalkapalloa, se on helpompaa ja hauskempaa kuin voisi kuvitella. Tai no, helppoa ja helppoa, teimme kummatkin pari omaa maalia.

  Kävimme myös läheisessä eläinpuistossa, tapasime muun muassa murisevan emun ja kaksi villisikaa, jotka röhkivät ja makasivat täsmälleen samalla tavalla kuin koirani. Pidin niistä. Menimme erääseen kauppaan, ja kikatimme hulluina kaupan kassalla olevalle tekstille ('avaathan kassisi') ja nuori myyjä katsoi meitä hieman oudoksuen. Pandan tehtaanmyymälässäkin käväistiin, ostin kolme suklaalevyä kun siellä oli niin hyvä tarjous. Hävettää jonkin verran, kun söin ne jo.

  Ihan mukava päivä sitten olikin, palasimme isän kanssa kolmen aikoihin kotiin. Katsoin viimeinkin Hachikon (sain elokuvan synttärilahjaksi M:ltä ja R:ltä), kyyneleet valuivat pitkin poskia. Samaan aikaan tunne, että mitä jos joku näkisi, en kehtaa katsoa uudelleen ettei kukaan tule ihmettelemään mitä oikein itken, mutta oli niin hyvä leffa että pakko katsoa vielä uusiksi joskus. 

  Alkupäivästä tosiaan pidin itseäni oikein hyvänä tyyppinä, mutta ABC:llä mietitytti koko ajan että mitähän muut ajattelevat kun kehtaan syödä tämänkin hampurilaisen ja nämä ranskikset. Hermostutti. Näin jälkeenpäin ajatellen olin ihan tyhmä kun niin mietin, mutta sellaista se on. Melkein aina julkisella paikalla on tämmöinen tunne. Onneksi hävisi kun mentiin autoon, vaikka sitten kun tajusin syöneeni jo suklaat palasi. Nyt olen ihan hyvällä mielellä taas :)

 

Olin muuten googlannut hakusanoilla 'lihavan ongelmat arjessa' ja 'ylipaino ongelmat arjessa'. En ihan tiedä mitä etsin, kai vertaistukea/ihan vain lukemista/materiaalia tarinaan. Mutta, eipäs tullutkaan hakutuloksiksi ihan sitä mitä ajattelin: suurimmassa osassa otsikoita tai niitä tekstinpätkiä, joka ovat otsikon alla, toitotettiin sanoja 'lihavuus on ongelma' tai 'ylipaino on ongelma'. Tympeän ärsyttävää.

 

Niin, ja en ollut aiemmin päivällä käynyt blogissa, joten saatoin olla varma, etteivät sivunäytöt tulleet itseltäni; kojelaudalla näkyi, että tänään blogissani on käyty 13-14 kertaa! Missäs ne kaikki asdfit ja muut kommentit viipyilevät? :D Hei ihan oikeasti, olen koittanut anonyyminkin kommentoimisen tehdä mahdollisimman helpoksi, kommentoi nyt edes jotain!