Ekaan koulupäivään yläasteella on enää kolme päivää, tai riippuu laskutavasta. Alkaa jännittää, oikeasti. Tai siis, kun ajattelee, miten siinä koulussa on ihan oikeasti teinejä, ei vain lapsia, jotka kuvittelevat olevansa teini-iässä. Ja minusta tuntuu, etten ole vielä omaksunut teinin roolia, vaikka luokkalaiseni omaksuivat sen jo yhdeksänvuotiaina. He edellä vai minä jäljessä? Joka tapauksessa, ulkonäkö- ja muut hyväksyntäpaineet alkavat iskeä mieleen. Naamani on täynnä finnejä, mikä ei olisi kovin huono asia, jos muillakin olisi, mutta joku on mennyt keksimään voiteita yms, millä saa ne pois. Äiti on sitä mieltä, että finnit lähtevät vedellä enkä saa hankkia näitä voiteita. Yllätys, vesi ei oikein tehoa. Ehkä peseydyn väärin.

  Sitten, taas kerran aihe, jota muutenkin mediassa puidaan: lihavuus. Olen muutenkin aika pitkä joihinkin verrattuna, ja kun ottaa sen, miten paljon painan ja miten se näkyy, olen lihavan lisäksi suurikokoinen. Se ei kai sitten ole söpöä, niinkuin silloin, kun on pieni ja pyöreä.

  Sitten hiukseni, ne menevät luultavasti alle tunnissa hieman takkuun, jos niitä ei harjaa koko ajan. En yleensä muista harjata hiuksiani, mikä tarkoittaa sitä, että hiukseni ovat usein pelkkä takkuinen pallo. Hrmrrm. Ja ja ja. Ehkä pitäisi lopettaa ulkonäön ajatteleminen näin, ja lukea taas vaihteeksi se ala-asteella ystävänpäivänä tehty lappu.

Ystävänpäivänä on ollut koulussa tapana, että kiinnitetään sydämenmuotoiset laput selkään, otetaan tussit mukaan ja mennään liikuntasaliin. Siellä soitetaan taustalla musiikkia kun kaikki käyskentelevät kirjoittelemassa toistensa lappuihin hyviä asioita ihmisestä. Tuntuu tosi kivalta nähdä ne kaikki opettajien kaunokirjoitukset ja kavereiden tuherrukset ja vieraampien oppilaiden tunnistamattomat käsialat omassa lapussaan. Harmi, ettei tuolla yläasteella taida olla tällaista kulttuuria. Niin voisin ainakin kuvitella.

  Yleisin sana, mitä omasta lapustani löydän, on 'kiva'. Seuraavaksi ylistetään kädentaitoja ja piirustuksia, sitten hauskuutta. En kyllä oikeasti ajattele, että ihmiset pitäisivät vitsejäni hauskoina. Tapaan selittää jotain oikeasti pelkästään tyhmää tai venyttää vitsiä liian kauan. Pääasiassa sepustan huonoa sarkasmia. Jännää. Opettajien käsialoilla on kirjoitettu, että ajattelen aina toisia. Hm? Jaa, ajattelen usein olevani turhankin itsekäs tai jotain. Ehkä tapani hieroa opettajia vaikuttaa asiaan, mutta käsille nyt on pakko saada jotain tekemistä, eikä kaikkialle voi ottaa tuhrupaperia tai käsitöitä mukaan, opettajan taas voi. Ja aikuisilla on AINA hartiat jumissa. Yläaste jännittää tästäkin syystä, ei ole varsinaista luokanopettajaa (siis onhan siellä opo, luokanvalvoja, mutta meillä ei ole hänen kanssaan ainuttakaan yhteistä tuntia jos opotunteja ei lasketa, ja ala-asteella luokanopettaja opetti luokalleen lähes kaikkia aineita), ja kun kaikki opet ovat vieraita vielä, en ehkä oikein voi noin vain mennä hieromaan heitä. Ehkä jos on mukava opettaja ja jos on hyvä hetki niin saan tilaisuuden. Ehkä.

  Olen ollut muuten jonkin aikaa käymättä Vuodatuksessa. Silti täällä on kauheasti kävijämääriä O_o Ymmärrän hiljalleen, että voi olla typerältä vaikuttavaa kerjätä kommentteja, kun kyseessä ei ole tarina tms, mutta jos joku olisi kiltti ja osaisi kertoa, millaista yläasteella on ollut/on, niin olisi tosi mukava saada kuulla asiasta kommenttikentässä :) Ei pakko, mutta voisi auttaa :) Kiinnostaisi tietää etenkin, tutustutaanko opettajiin ja voiko heistä tulla jonkinlaisia ystäviä!