Taisin kokea hetkellisen valaistumisen.

Olen pitänyt lemmikkikaniani tyhmänä; se on niin hupsun näköinenkin, kun juoksentelee ympäriinsä pörpöttäen ja luppakorvat heiluen. Mutta oikeastaan se on käsittämättömän älykäs eläin. Pitäisi ottaa mallia.

Se, jolle vaatteet ovat tärkeitä, näkee kaupungin kaduilla kävellessään vaatekauppoja. Se, joka rakastaa lukemista, kiinnittää huomionsa kirjoja myyviin putiikkeihin. Se, joka ei piittaa ennustuksista, ei näe niissä yhteyttä toteen; kun taas se, joka uskoo ennustetun toteutuvan, näkee ennustuksissa yhteyden tosielämään. Samoin sille, jolle maailma on tuskaa ja kärsimystä, jota maailma kohtelee huonosti, jonka kotona tuntuu olevan ruoho keltaista, kukat lakastuneita ja taivas alati pilvinen ja joka näkee vain pahuuden ympärillään, ihmisten huonot kommentit ja huonot päivät merkitsevät vaakakupissa enemmän kuin hyvät ja hänen elämänsä tuntuu olevan lähinnä näitä asioita. Se, joka pitää maailmaa hyvänä, kiinnittää huomaamattaankin huomionsa positiivisiin asioihin ja kokee maailman anteliaana, kauniina ja ystävällisenä.

Kanin häkin ohi kuljetaan kanalalle lukuisia kertoja päivässä, usein kiinnittämättä pupuun lähes lainkaan huomiota. Harvoin joku tervehtii sitä, antaa ylimääräisen herkkupalan tai ottaa syliin ja silittää. Aina se kuitenkin iloitsee, pörpöttää ja juoksee verkonviertä ihmisen perässä riemuissaan tämän näkemisestä; ja joka kerta, kun se otetaan syliin, se on onnellinen asiasta eikä jää murehtimaan kaikkia niitä kertoja, kun sitä ei otettu syliin.

   Hemmetin viisas otus.